Seinä

SEINÄ lähtee liikkeelle painajaisunta muistuttavasta tapahtumasta. Vuoristolaaksossa Alpeilla sijaitsevassa metsästysmajassa sattumalta yksin oleskeleva nainen havaitsee, että yön kuluessa syntynyt lasiseinä erottaa laakson muusta maailmasta. Seinän toisella puolen olevat ihmiset ja eläimet ovat kuolleet, kivettyneet. Nainen on yksin maailmassa. Myöhemmin hänen seurakseen ilmestyvät koira, kissa ja lehmä, jotka nekin ovat jääneet lasiseinän ulkopuolelle ja pelastuneet. Kaikki on täydellistä kuolemaa — itsemurha näyttää ensin ainoalta mahdollisuudelta. Mutta nainen suojautuu, hän tekee sen naisellisin keinoin, ja uteliaisuus voittaa pahimman pelon. Majasta löytyneet varastot, säkillinen perunoita ja papuja, viikate, harava ja heinähanko, kasa ampumatarpeita, joukko työkaluja sysäävät tämän kaupunkilaisen naisen viljelemään ja korjaamaan satoa, käymään metsällä, hoitamaan eläimiä. Pienoismaailma palaa uomiinsa, nainen elää uutta arkipäivää. Mutta majaa kehystävän valtavan lasi-ikkunan takana vanha mies makaa edelleen kivettyneenä kaivonsa vieressä, läheisen talon portailla istuu kuollut nainen kuollut kissa sylissään. Pelko ja epätoivo lähtevät sieltä iltahämärissä liikkeelle . . . Kuuluisan itävaltalaisen kirjailijan Marlen Haushoferin kertomuksen suggestiivinen, trillerinomainen teho johtuu sen rohkean surrealistisesta perustilanteesta, sen monista yhtymäkohdista nykypäivän ihmisen traagiseen asemaan maailmassa. Tarinan loppu on järkyttävä: loppua ei olekaan, seinän merkitys vain häipyy.